Mies oli joutunut sitten enemmänkin kertomaan minusta taas, tai tilanteestamme. Jotain Vaimo halusi kuulla, paljosta sanoi, ettei edes halua tietää. Vaimo ei halua tietää mitä me merkitsemme toisillemme eikä halua tietää, millainen suhteemme on. Hän vain haluaa, että Mies ei ole missään yhteydessä enää kanssani.

Puhuin eilen kanssasi, rakas. Pitkään....pitkäänpitkään. Kerroit, että jonkun viestin olit laittanut minulle niin, että Vaimo "saneli" vieressä mitä kirjoittaa....että et olisi kirjoittanut niin minulle itse. Minä itkin tätä tilannetta. Sinä itkit myös. Kun ei tunnu olevan kunnollista ratkaisua....et voi lähteä sieltä missä olet, siihen on syitä. Ja kunnioitan niitä syitä. Mutta en halua että lähtisit elämästäni, en halua, enkä kestä ajatusta siitä. Etkä sinä halua että minä menen pois.

Olin eilen niin loppu illalla. Ontto olo. Päämäärätön. Tuntui etten tiedä mihin mennä, mitä tehdä, mitä ajatella. Tuntui, että sydämeni särkyy tästä kaikesta. Tänään sain sinut netissä kiinni ja viestittelimme pitkin päivää. Kaikkea suloista ja hassua ja meidän omaa tyhmää juttua , joka kumpaakin aina niin paljon naurattaa. Ja aina se juttu kääntyy seksiin :P aina.

Seksiä, ihan sanan varsinaisessa merkityksessä, meillä ei ole ollut aikoihin. On tuntunut, että on helpompi kestää tämä tilanne, kun ei mennä niin pitkälle. Seksi välillämme on niin mieletöntä, että on raastavaa yrittää elää tätä tilannetta, lähteä toisen sylistä, sellaisen jälkeen. Paljon muuta on kyllä ollut ;) jota en välitä mainita...mutta itse asiasta on pysytty erossa, niin järkyttävän vaikeaa kuin se hetkittäin on ollutkin.

Piristyin viesteistämme tosi paljon...... vaikeaa on silti odottaa, että mitä nyt tuleman pitää. Vaimo on järjestämässä asioitaan niin, että se käytännössäkin tekee Miehen ja minun yhteydenpidon äärimmäisen vaikeaksi lähitulevaisuudessa.

En tiedä....mistään mitään... en jaksa aina ymmärtää, että miksi Luoja toi elämääni Miehen, johon rakastuin heti, ja joka rakastui minuun, Miehen joka on minulle paljon enemmän kuin ex-aviomieheni koskaan, Miehen, jonka kanssa olen jakanut asioita ja tunteita, joista en edes osanut unelmoida (niin paljon kuin olen vaaleanpunaisia tyttökirjoja ja romantiikkaa lukenutkin :P ), Miehen, jonka kanssa olen saanut olla sydänjuuriani myöten minä....jonka kanssa olen kokenut täydellistä hyväksyntää, joka on kestänyt epätoivoni ja raivoni ja valitukseni....joka on rakastanut minua kaiken aikaa ja kaikesta huolimatta.....Mutta kuitenkin Miehen, jota en voi kunnolla saada.

On ihanaa tuntea toinen niin hyvin, että tietää, miten toinen reagoi kaikkeen...että tietää mitä toinen sanoo eri asioihin....että voin jatkaa lauseen jonka hän aloittaa...että ymmärrän hänen ajatuksensa jo puolesta lauseesta...että kumpikin tietää missä kohtaa ja mille toinen nauraa...että miltä toinen näyttää kun sattuu...kun tuntee helliä tunteita....kun toinen osuu niin syvälle että samaan aikaan toisen läsnäolo kiihottaa ja koskettaa ja liikuttaa..

Suren sitä mitä en voi saada ja olen äärimmäisen kiitollinen siitä mitä olen saanut <3